Kokeileva Suomi -blogi

Uskallatko kokeilla vaikka epäonnistuisit?

Erika Heiskanen Julkaisupäivä 11.10.2016 16.16 Blogit

Muistatko, kun kokeilit ensimmäistä kertaa ajaa polkupyörällä? Kaatumisen pelko saattoi väijyä mielessä. Moni lapsi kuitenkin pääsee tuon pelon yli ja yrittää vielä sittenkin, kun polvet ovat ruvella, ja poskeenkin on tullut naarmu. Mitä olisi tapahtunut, jos olisit antanut periksi vain siksi, että uusi kaatuminen olisi ollut lliian pelottavaa? Tai jos vanhempasi olisivat kieltäneet sinua kokeilemasta enää toista kertaa, koska se on liian vaarallista? Olisitko yrittänyt uudelleen vanhemmalla iällä?

Kokeileminen on tuskallista silloin, kun pelottaa. Epäonnistumisen pelko voi innostaa ja haastaa hurjiin suorituksiin, mutta se voi myös latistaa, laittaa henkisen käsijarrun päälle tai tuoda silkan pakokauhun tunteen. Mitä jos tämä menee pieleen?

Henkisesti turvallinen ympäristö tukee oppimista, koska silloin kun pelkää, harva meistä on utelias. Uteliaisuus taas tukee oppimista. Tästä syystä on tärkeää, että johtamistoimenpiteillä puututaan siihen, jos joku hapertaa henkistä turvallisuutta työyhteisössä. Jokaisen on ymmärrettävä, että on omalla vastuulla tuottaa toisille sellaista todellisuutta, jossa he uskaltavat olla uteliaita ja oppia uutta.

Lisäksi on hyväksyttävä, että on monta tietä Roomaan. Jokaisen on löydettävä oma reittinsä, ja haparoimatta se tuskin löytyy. Kun työtoveri lähestyy kysymystä eri kantilta kuin sinä lähestyisit, kysy lisää ja pohdi asiaa hänen kanssaan. Valmiin vastauksen antaminen ei opeta ajattelemaan itse, vaan se opettaa pyytämään ”oikeita” vastauksia. Kognitiivisten prosessien näkökulmasta vastaus sulkee ajattelun, kun taas kysymykset avaavat uusia ajattelun uria.

Toimintaympäristö opettaa meille, mikä kannattaa, ja mitä ei taas kannata tehdä. Jos joutuu pitkään elämään ja toimimaan sellaisessa ympäristössä, jossa ei kannusteta kokeilemaan, ihminen oppii niin sanotusti tavoille. Latistaminen saavuttaa tavoitteensa: kokeilunhaluinen liittyy torujien ja kaiken vastustajien kuoroon. Tärkeintä on tehdä niin, kuin aina ennenkin on tehty. Surullista, eikö?

Maailma muuttuu juuri nyt niin vauhdilla, että puhutaan murroksesta pikemminkin kuin muutoksesta. Me emme tiedä, millainen maailma tulee olemaan huomenna. Turvaa meille tuovat yhteisöllisyys, kyky löytää nopeasti uusia ratkaisuja ja testata niitä. Kun yhdessä kokeilemme nopeasti ja ketterästi, voimme kokea olevamme osa isompaa kokonaisuutta, osa porukkaa - löytämässä ratkaisuja edessä oleviin haasteisiin.

Nopea muutosvauhti haastaa työyhteisöjen lisäksi johtajuuden ennennäkemättömällä tavalla. Jotta johtaja vastaisi tässä muutostilanteessa tarkoitustaan, eli olisi siis aristoteelisessä mielessä eettinen, hänen pitäisi löytää keinoja, rohkeutta, jämäkkyyttä ja lämpöä johtaa muutokseen ja uuteen.

Olkoon se haaste meille jokaiselle, että kannustaisimme ja tukisimme kokeilemista, myös epäonnistumisten hetkellä. Vanhan toistaminen varman päälle ei ole uuden kokeilemista. Pyörällä ei voi oppia ajamaan, jos sitä ei ensin kokeile - ja kaadu paria kertaa.

Erika Heiskanen

Lisää kommentteja

Kokeileva Suomi -blogissa julkaistaan kokeiluihin ja kokeilukulttuuriin liittyviä kirjoituksia. Tekstit toimitetaan ja hyväksytään ennen julkaisua. Jos haluat ehdottaa omaa kirjoitustasi Kokeileva Suomi -blogiin, ota yhteyttä: kokeilut(at)vnk.fi.