Kokeileva Suomi -blogi

Tulostavoitteita epäonnistumiselle?

Tuomas Koskela Julkaisupäivä 12.10.2016 11.06 Blogit

Kokeilukulttuurista on puhuttu Suomessa paljon viime vuosien aikana aina maamme hallitusohjelmaa myöten. Kannatettavat ja kunnianhimoiset tavoitteet kokeilukulttuurin edistämisestä ulottuvat ruohonjuuritasolta hallituksen strategisiin kokeiluihin.

Raha-automaattiyhdistys (RAY) on suurin yksittäinen sosiaali- ja terveysalan kansalaisjärjestötoiminnan rahoittaja Suomessa. RAY on myöntänyt pelkästään kokeilu- ja käynnistämisprojekteihin avustuksia tänä vuonna lähes 69 miljoonaa euroa.

Omien arviointihavaintojemme perusteella monet kokeilu- ja käynnistämisprojektit pelaavat kuitenkin liikaa varman päälle. Hieman kärjistäen sanoisin, että projekteissa pysytellään liikaa mukavuusalueella. Suuria kehittämisloikkia ei joko haluta, osata tai uskalleta ottaa. Potentiaalia olisi paljon!

Hullua olisi myös ajatella, että kokeiluja voidaan tehdä vain projekteissa. Ei todellakaan. Kulttuuria muuttaaksemme ajattelun ja toimintatapojen tulee muuttua laajasti, mieluummin ennemmin kuin myöhemmin.

Kokeilemalla kehittämisestä ja arvioivasta työotteesta pitää tulla uusi normi päivittäiseen tekemiseen. Toimintatapoja, tuloksia ja tavoitteiden saavuttamista tulee arvioida jatkuvasti, ja sen pohjalta pitää uskaltaa tehdä muutoksia. Uskon vahvasti myös siihen, että uudet ideat syntyvät todennäköisemmin ryhmässä kuin yksin. Tämä tarkoittaa yhdessä tekemistä ja ideointia uusien kumppaneiden kanssa yli perinteisten sektorirajojen, mukavuusalueen ulkopuolelle menemistä jopa päivittäin. Ideoinnille pitää myös varata aikaa ja potentiaalisia kohderyhmiä ja asiakkaita tulee kuulla. Toisaalta asiakkaat ja kohderyhmätkään eivät pysty ilmaisemaan tarvetta, jota he eivät ole itse vielä tunnistaneet.

Rahoittajan edustajana kaipaan järjestöiltä rohkeampia avustushakemuksia sekä pelottomuutta kehittää ja kokeilla uutta aivan päivittäisessä perustekemisessä. Olen myös pyöritellyt ajatusta siitä, pitäisikö julkisten rahoittajien yhtenä tulosmittarina olla epäonnistuneiden projektien määrä. Mitä jos asetettaisiin tavoite, että vaikka 50 prosenttia avustetuista projekteista epäonnistuu? Luku on aivan hatusta temmattu, mutta toimii esimerkkinä. Mihinköhän tämä kokeilu johtaisi?

Tuomas Koskela

Lisää kommentteja

Kokeileva Suomi -blogissa julkaistaan kokeiluihin ja kokeilukulttuuriin liittyviä kirjoituksia. Tekstit toimitetaan ja hyväksytään ennen julkaisua. Jos haluat ehdottaa omaa kirjoitustasi Kokeileva Suomi -blogiin, ota yhteyttä: kokeilut(at)vnk.fi.