Kokeileva Suomi -blogi

Miten käynnistän kokeiluja kunnassani?

Pekka Lavila Julkaisupäivä 12.4.2017 14.02 Blogit

Kokeilukulttuurin rakentaminen kannattaa aloittaa mahdollisimman yksinkertaisesta. Työyhteisössä jo aiemmin toteutettujen kokeilujen ja kokemusten mieleen palauttaminen on käytännössä toimiva keino liikkeelle lähtöön. Vauhtia ja suuntaa on helpompaa säätää kokemuksen karttuessa.

Tämä kirjoitus on suunnattu Sinulle kuntavaikuttaja. Oletan, että olet saanut jostain kipinän kokeiluille, mutta pohdit vielä ehkä seuraavia kysymyksiä:

  • Minkälaisia kustannus- tai muita hyötyjä kuntani voi kokeiluista saada?
  • Miten nopeasti kokeilusta päästään tuloksiin?
  • Voisiko kokeiluilla edistää sote-uudistusta tai koulujen digimuutosta?
  • Kuinka paljon resursseja ja osaamista kokeilujen toteuttaminen edellyttää?
  • Miten kokeiluja johdetaan ja kuka kokeilut toteuttaa?
  • Mitä uutta kokeilut tuovat verrattuna “perinteisiin” kehittämishankkeisiin?

On hienoa että pohdit kysymyksiä. Vieläkin tärkeämpää on, että et anna kysymysten estää liikkeelle lähtöä kokeiluihin ja niistä oppimiseen. Rohkeasti vain käyntiin, kokeilut tuottavat vastauksen kysymyksiisi ajan myötä. Alla olevat vinkit auttavat liikkeelle lähdössä.

Hyvistä kokemuksista liikkeelle

Hyvä lähtökohta kokeiluille on konkretisoida omassa kunnassa ruohonjuuritasolla jo toteutetut hyvät kokeilut. Jokaisella meistä löytyy omakohtaisia kokemuksia, kun niiden äärelle on aikaa pysähtyä. Esimerkiksi koulujen vanhempainiltojen järjestämiseen saattaa jollakin opettajalla olla arjessa hyvin toimiva niksi, vaikkapa ilmaisten pullakahvien tarjoaminen, minkä avulla päästään kiinni piiloon jääneisiin kysymyksiin yhdessä vanhempien kanssa. Kokemuksemme mukaan kehittämällä organisaation toimintaa henkilöstölähtöisesti saadaan asiakastyytyväisyyttä ja kustannustehokkuutta parannettua aivan uudella tavalla.

Kokeiluja ei kannata alkuvaiheessa arvottaa, vaikka osa kokeiluista saattaa vaikuttaa potentiaalisemmilta kuin toiset. Pyörällä ajaminen on hyvä vertauskuva. Kaikki kaatumiset ennen varsinaista pyörällä ajoa ovat onnistuneita, sillä ne ovat välttämätön edellytys ajamiselle. Muistatko vielä sen riemun tunteen, kun ensi kertaa ajoit polkupyörällä? “Kattokaa, mä ajan itte!”

Kokeilujen oppeja kannattaa tehdä näkyväksi ja edelleen hyödyntää kokeiluissa. Miksi kokeilu tehtiin (ongelma) ja millaisia tuloksia kokeiluista saatiin (mitä opittiin)?

Miten jatketaan, kun liikkeelle on päästy?

Kun kokeiluissa on päästy liikkeelle, on eteneminen helpompaa. Vauhtia ja vaikuttavuutta sekä kokeiluihin osallistuvien joukkoa voidaan kokemusten kertyessä asteittain kasvattaa. Seuraaviin näkökulmiin kannattaa kiinnittää huomiota:

  1. Myönteinen ilmapiiri. Kunnan johdosta kannattaa nimetä yksi henkilö, jonka puoleen voi tarvittaessa kääntyä.
  2. Systemaattinen johtaminen. Säännöllinen katselmointi kannattaa sopeuttaa osaksi nykyisiä johtamisrakenteita. Näin kokeilut yhdistyvät välittömästi arkeen, ilman erillisiä seurantapalavereja tai jalkautushankkeita.
  3. Oppiminen. Kannattaa kysyä paljon kysymyksiä ja kirjata niistä saatuja oppeja. Uteliaisuus mahdollistaa kaikkien kuulemisen ja avaa polun uuteen työkulttuuriin.

Yhdessä saamme aikaan enemmän

On lohdullista tiedostaa, että harva ongelma on uniikki. Melko varmasti pohtimasi haaste tai ainakin osa siitä on jo ratkaistu. Löytyisikö naapuriosastolta tai vaikkapa jostain toisesta kunnasta valmis ratkaisu tai yhteistyön mahdollisuus? Kokeiluja ja niiden oppeja kannattaa jakaa, vaikka maailma ei olisikaan valmis. Muiden on helpompi auttaa, kun he vain ymmärtävät, mihin olet menossa ja mitä ongelmaa juuri nyt olet ratkaisemassa.

Mukavia kokeiluja!

Lisää kommentteja

Syötä kommenttisi tähän.

Kokeileva Suomi -blogissa julkaistaan kokeiluihin ja kokeilukulttuuriin liittyviä kirjoituksia. Tekstit toimitetaan ja hyväksytään ennen julkaisua. Jos haluat ehdottaa omaa kirjoitustasi Kokeileva Suomi -blogiin, ota yhteyttä: kokeilut(at)vnk.fi.