Kokeileva Suomi -blogi

Kykymme oppia määrittää, vakiintuuko kokeilukulttuuri

Mikko Annala Juha Leppänen Lari Hokkanen Julkaisupäivä 12.5.2017 15.08 Blogit

Yhteiskunnallisten kokeilujen saralla on tapahtunut niin paljon, että on hyvä pysähtyä katsomaan asioita hieman etäämpää. Näin varmistamme, että kokeilukulttuurista tulee pysyvä ja hyödyllinen toimintamalli yhteiskunnassamme.

Kokeilukulttuuri ei ole vain suomalainen asia. Marokon Casablancassa maailman smart city -konferenssissa kokeilut nousivat esiin välineenä saada asukkaat ja loppukäyttäjät kehittämään toimivaa kaupunkia. Yhdistyneissä arabiemiraattikunnissa ja Kiinassa ollaan erityisen pitkällä politiikka-aloitteiden toimivuuden testauksessa ja skaalauksessa. Iso-Britanniasta ponnistanut BIT on tunnetusti vienyt pitkälle käyttäytymistieteiden hyödyntämisen kokeilutoiminnassa. Muuallakin maailmassa ollaan heräämässä kokeilujen mahdollisuuksiin.

Kuva 1. Ote Sipilän hallitusohjelmasta. Suomi on ainoa maa, jossa kokeilut on nostettu poliittisen agendan ytimeen.

Suomen erityispiirre on, että meillä puhutaan kokeiluista nyt valtioneuvostossa asti. Kun Demos Helsingillä rakensimme valtioneuvostolle mallia, jolla kokeilut kytketään osaksi hallinnon toimintaa, otimme oppia maailman parhailta. Jo silloin korostimme, että tätä oppimista on tärkeä jatkaa: ainoastaan omaa toimintaamme seuraamalla osaamme kehittyä. Siksi toimintamalliin kirjoitettiin sisälle vuosittainen väliarvio (ks. Kuva 2 alla). Pian valtioneuvoston väliarvio tuleekin näyttämään, missä olemme menossa.

Kuva 2. Design for Government -hankkeessa (2014-15) ehdotettu toimintamalli, jolla kokeilut esitettiin kytkettäväksi hallitusohjelmaan ja hallinnon toimintaan.

Miten opimme oppimaan yhdessä?

Demos Helsinki siis valmisteli vuosina 2014-15 valtioneuvostolle työn, jonka pohjalta ehdotettiin toimintamallia strategisten kokeilujen tekemiseen. Strategisilla kokeiluilla tarkoitettiin tässä kokeiluja, joilla hallitus pyrkii yhteiskuntapolitiikan uudistamiseen hyödyntämällä mm. kenttäkoeasetelmia. Jotta strategisten kokeilujen toimintamallista saataisiin mahdollisimman toimiva ja kätevästi omaksuttava, se suunniteltiin tiiviissä yhteistyössä eri ministeriöiden virkamiesten kanssa parhaita kansainvälisiä asiantuntijoita haastatellen.

Strategisissa kokeiluissa on muutama keskeinen, suuri lupaus: 1) politiikka-aloitteista saadaan yhteisesti kehitettyjä ja siten kestäviä; 2) politiikka-aloitteiden toimivuus voidaan varmistaa paremmin muotoilemalla niitä kevyillä kokeiluilla ja varmistamalla toimenpiteen tehokkuus vahvoilla kokeiluilla; ja 3) kokeiluista saadaan aidosti hyödyllisiä sitomalla ne strategisten tavoitteiden edistämiseen. On syytä huomata, että kokeiluilla tarkoitetaan nykyään hyvin monenlaista ketterää toimintaa nopeista kokeilevan kehittämisen hankkeista palvelumuotoiluun. Demos Helsingin valmistelemassa mallissa kokeilut viittaavat kuitenkin nimenomaan kenttäkokeiluihin, joiden mahdollista vaikutusta seurataan tieteellisin menetelmin.

Kokeiluja on nyt käynnissä monessa ministeriössä. Jotkut ministeriöt ovat päättäneet tehdä kokeilunsa alusta lähtien omilla tavoillaan. Uusien toimintatapojen kokeilemisessa on varmasti myös hyötynsä, mutta samalla se on työlästä ja riskinä on, että kukin opiskelee yksin oppimatta muilta. Kokeilemisen haasteista kertonee melko hyvin sekin, että eräiden kohdalla ei ole vieläkään selvää, mitä kokeilut olisivat ja milloin ne pääsevät alkamaan.

On kuitenkin myös kokeiluja, jotka toteutetaan soveltamalla toimintamallia, joka niitä varten kaksi vuotta sitten tehtiin. Esimerkiksi OKM:n TAIKA-hankkeen kohdalla voi sanoa sanoa, että kokeiluihin perustuva toiminta on ollut ministeriölle helpompaa, kun työtä tehdessä ja suunnitellessa voidaan hyödyntää siihen suunniteltua viitekehystä ja kaikkea ei tarvitse keksiä itse.

Strategisten kokeilujen toteuttamisen viitekehys on herättänyt paljon kiinnostusta Suomen rajojen ulkopuolella, aina Iso-Britanniasta Intiaan, Yhdysvaltoihin, OECD:n asiantuntijoihin ja Yhdistyneisiin arabiemiraattikuntiin asti. Kokemuksemme viittaa edelleen vahvasti siihen, että kokeiluilla voidaan saada aikaan huomattavia hyötyjä. Samalla olemme huomanneet, että aito kokeilullinen toiminta ei ole pelkkää touhuamista ja innostusta: se on kovaa, perusteellisia toimintatapoja muuttavaa työtä, joka ei varsinkaan aluksi ole helppoa.  On hyvin ymmärrettävää, että kokeilut eivät helposti asetu osaksi perinteisiä valtionhallinnon toimintaprosesseja. Työn tueksi olisikin hyvä tuottaa esimerkiksi kokeilujen järjestämiseen tarkoitettu opas, johon olisi koottu parhaat opit.

Seuraavaksi on tärkeää oppia tarkasti ja nopeasti, mitä strategisten kokeilujen tekeminen on käytännössä: mitä ne tarkoittavat ministeriöiden tai kuntien päivittäisten työtapojen, henkilöstöresurssien, vuorovaikutusprosessien tai hankintaprosessien kannalta. Nämä opit pitäisi saada tehokkaasti kaikkien hyödynnettäväksi.

Kun toimintamallia valmisteltiin, korostimme vahvasti, että kokeilukulttuurin jalkautuskin on kokeilu. On tärkeää sopia yhteisistä asioista, joiden päälle eri puolilla kertyvät opit voivat kasaantua. Yksi koti opeille voisi olla strategisiin kokeiluihin suunnitellun viitekehyksen yhteinen hyödyntäminen ja päivittäminen. Vain hyödyntämällä parhaita oppeja ja oppimalla ahkerasti uusista tekemisen tavoista voimme siirtyä seuraaville tasoille.

Juha Leppänen Lari Hokkanen Mikko Annala

Lisää kommentteja

Kokeileva Suomi -blogissa julkaistaan kokeiluihin ja kokeilukulttuuriin liittyviä kirjoituksia. Tekstit toimitetaan ja hyväksytään ennen julkaisua. Jos haluat ehdottaa omaa kirjoitustasi Kokeileva Suomi -blogiin, ota yhteyttä: kokeilut(at)vnk.fi.