Kokeileva Suomi -blogi

Kuusamo kysyi ihmisten intohimoista ja kokeili – tuotti 114 työpaikkaa ja 60 000 kiloa kalaa

Jaana Utti Julkaisupäivä 27.1.2017 11.01 Blogit

Huhtikuussa 2013 Kuusamossa oli 298 pitkäaikaistyötöntä. Työpaikkoja ei ollut. Suuri osa pitkäaikaistyöttömistä ei suostunut tulemaan kuntouttavaan työtoimintaan askartelemaan hauskoja huopapalloja. Etenkään silloin, kun siika kutee. Heitä oli paljon. Myös työntekijöitä, toimenpiteitä ja hankkeita, paperia ja lupia oli paljon. Työntekijät kutsuivat pitkäaikaistyöttömiä leikkisästi karvaperseäijiksi. He olivat työttömyyden kova ydin.

Sitten Kuusamon perusturvajohtaja Vesa Isoviita kirjoitti, että hän ei tule koskaan irtisanomaan ketään sen takia, että hän olisi luova, kokeilisi ja vaikka epäonnistuisikin. Mutta jos ihminen omassa työssään ei kokeile eikä uudistu, voi olla vaikea nähdä hänelle tulevaisuutta. Isoviita ei vain antanut lupaa kokeiluihin ja hullutteluunkin. Hän edellytti sitä.

Entinen digisyrjäytynyt sossu Kirsi Kankaanpää ymmärsi lukemansa. Hän lopetti kaiken arvioinnin ja arvostelun. Hän lakkasi joukkoineen katsomasta ihmisiä osaamispuutteiden ja työllistymisen esteiden näkökulmasta. Hän katsoi intohimoja ja kiinnostuksen kohteita. Kankaanpää päätti, että heistä tulee niin kovia ammattilaisia, että he rakentavat ihmisten intohimojen ympärille uutta työtä. Että he lopettavat työllisyydenhoidon kokonaan ja aloittavat uuden työn luomisen kiinnostusten ympärillä. Kuusamossa se oli helppoa, kun oli kalaa, metsää ja luontoa. Vuodessa yli sata pitkäaikaistyötöntä oli muuttunut järvikalatutkijoiksi.

Kolmen vuoden aikana Kuusamossa on nostettu 60 000 kiloa kalaa. Lisäksi on luotu pysyviä työpaikkoja, yrityksiä, hyvinvointia ja elinvoimaa. Kolmessa vuodessa ei ole kuvattu yhtään prosessia – ei lisätty yhtään resurssia. On vain tarvittu täydellinen asennemuutos, satoja ketteriä kokeiluja, toisiaan vahvistavia kierteitä, foorumeja yhdessä tekemiseen ja kehittämiseen. Luottamusta ja luovuutta. Lehmänhermoja viedä visiota eteenpäin ja norsunnahkaa olla välittämättä ihan kaikista puheista.

Se päätös: työmarkkinatuen takaisinmaksuosuus työnantajalle

Elokuussa 2014 Kuusamon prosessissa tehtiin ensimmäinen päätös. Kunnan sosiaali- ja terveyslautakunta teki päätöksen, että työmarkkinatuen takaisinmaksuosuus maksetaan työnantajalle, jos hän työllistää normaaliin työsuhteeseen. Päätös teki työnantajalle helpoksi työsuhteen solmimisen, ja tämä tapahtui rahalla, joka muuten olisi mennyt kunnan näkökulmasta kankkulan kaivoon – eli käytännössä Kelalle työmarkkinatuen palautuksina. Lainsäädännön muutoksia tai neuvotteluja ei tarvittu.

Jokainen sosiaali- ja terveyslautakunta voi tehdä vastaavan päätöksen vaikka huomenna. Kun päätös oli Kuusamossa tehty, oli kolme kuukautta myöhemmin solmittu 114 uutta työpaikkaa yrityksiin. Oliko tuki iso? Ei todellakaan, paljon palkkatukea pienempi. Oliko työtä? Oli todellakin. Se oli pirstaleina markkinoilla, ja se oli poimittava ja sovitettava yhteen. Vaihtuuko tieto viranomaisten välillä? Ei todellakaan. Kun ihminen on ollut 500 päivää työttömänä ja sitten vielä 300, hän saavuttaa pitkäaikaistyöttömän statuksen. Kunta saa tiedon tästä ihmisestä 2 kuukautta ja 10 päivää myöhemmin, Kelan laskun yhteydessä. Joskus siihen menee puoli vuotta. Koko tuon ajan työmarkkinatuen palautukset rapisevat ulos kunnan kassasta. Joka minuutti työttömän identiteetti vahvistuu.

Tulevaisuuskioski ja puhelin, joka on auki

Tietysti tätä yritetään ratkaista kaikkialla. Pitkäaikaistyöttömyys on suuri, suuri yhteiskunnallinen haaste. Sitä on tutkittukin, paljon. Kuusamossa he katsoivat, että ratkeaa jos ratkeaa. He kokeilevat. He perustivat Tulevaisuuskioskin, ja sinne saa ihan jokainen tulla kertomaan, millaisen työn hän haluaisi. Ja sitten nämä viranomaiset, huippuammattilaisina, rakentavat sen. He ovat oppineet paljon. Nyt he näkevät jo mystisesti mahdollisuuksia sielläkin, missä kukaan muu ei niitä vielä näe. Jos jostakin kuullaan vain virallisia kanavia pitkin, tarttuu Pirjo Mustonen heti puhelimeen. Ja ratkaisuja alkaa löytyä. ”Soitat siis heille?” kysyn. ”Tottakai soitan”, sanoo Pirjo. ”Inhoan niitä puhelinaikoja. Minulle voi myös soittaa. Olen nyt kokeillut pitää puhelinta auki aina. Paitsi kun nukun. Hirveen vähän soittavat ennen seitsemää aamulla. Ja jos soittavat, niin silloin on aina sellainen juttu, että siinä pitää nopeasti järjestää asioita.”

Onko tästä tuloksia? On. Ainakin 114 uutta työpaikkaa on syntynyt avoimille markkinoille. 60000 kiloa kalaa on nostettu ja kaikki purot ja järvet tutkittu matkailun ja elinkeinojen tarpeisiin. Työmarkkinatukea palautetaan Kuusamossa kolmasosa siitä määrästä, mitä muualla palautetaan. Ja pitkäaikaistyöttömien osuus työttömistä on neljännes, kun muualla se on kolmannes. Rakenteellisesti loistavaa työtä. Fokus on uuden työn luomisessa ja yhdessä tekemisessä. Mitään esteitä ei ole, paitsi pään sisällä. Vain asennetta tarvitaan.

Lisää kommentteja

Kokeileva Suomi -blogissa julkaistaan kokeiluihin ja kokeilukulttuuriin liittyviä kirjoituksia. Tekstit toimitetaan ja hyväksytään ennen julkaisua. Jos haluat ehdottaa omaa kirjoitustasi Kokeileva Suomi -blogiin, ota yhteyttä: kokeilut(at)vnk.fi.