Kokeileva Suomi -blogi

Kokeilukulttuuri vahvistuu kokeilemalla – Miten sitä voisi arvioida?

Jari Stenvall Julkaisupäivä 28.6.2016 13.34 Blogit

Kokeileminen on noussut vahvasti esiin julkisen hallinnon ja kunnallisten palvelujen kehittämisen välineenä. Kokeiluja on toteutettu paitsi erilaisilla hankerahoituksilla niin myös osana tavallista arkitoimintaa. Näyttääkin siltä,että kokeiluille ja erityisesti niiden tuottamalle uudenlaiselle kulttuurille on olemassa tilaus julkisella sektorilla, vaikka edelläkävijöitä löytyy sieltäkin.

On tärkeää kysyä, mitä kokeileminen kulttuurisesti muuttaa. Tätä varten on käynnistetty työ, jossa luodaan arviointimenetelmiä sekä kokeilukulttuurille että etenkin julkishallinnon ja kuntien kokeiluille. Työtä tehdään yhteistyössä Kuntaliiton ja VNK:n kanssa. Tulokset julkistetaan kevään 2017 kuluessa.

Ensihavaintojen perusteella julkisessa hallinnossa ollaan ainakin osittain siirtymässä kohti uudenlaista kehittämisen tapaa. Julkisen hallinnon odotetaan olevan sopeutumiskykyinen ja nopealiikkeinen. Tämä haastaa esimeriksi oppimisen ja työn tekemisen kulttuurit.

Kokeilukulttuurin arviointiaineiston perusteella erityisen keskeisenä kulttuurisena muutoksena näyttäisi olevan se, että kokeilukulttuuri sallii epäonnistumisen. Parhaimmillaan tämä tuo rohkeutta, uskallusta ja tekemisen tuntua julkisen hallinnon arkeen.  Se myös korostaa tekemistä suunnittelun sijaan. Kokeilujen myötä ei julkisessa hallinnossa enää tarvitse pelkästään kehittää ”varmoja” onnistumisia tuottavia asioita. Kokeileminen mahdollistaa uusienkin palveluiden ja käytäntöjen testaamisen.  Testaaminen tarjoaa tietoa siitä, mikä toimii missäkin. Parhaimmillaan uudenalainen kokeilukulttuuri voikin olla nopealiikkeistä yhteisöllistä oppimista.

Kokeilukulttuuri kehittyy myös kokeilemalla. Myönteiset ja onnistuneet kokeilut luovat luottamusta ja uskallusta uusiin askeliin. Tässä mielessä varsinkin alkuvaiheessa jokainen uusi kokeilu tavallaan testaa julkisen hallinnon kulttuurista uudistumiskykyä.

Kokeilun tulisi pysyä kokeiluna. Tämä edellyttää selkeää käsitteenmäärittelyä. Muutoin vaarana on, että perinteiset kehittämishankkeet saavat kokeiluista vain uuden nimilapun. Tällöin raskaat hallinnolliset prosessit voivat hukata kokeilujen perusidean.

Organisaatioissa määriteltävien tavoitteiden tulisi myös ohjata sitä, minkä suuntaisia kokeiluja toteutetaan. Kokeileminen ei ole puuhastelua vaan tavoitehakuista toimintaa.

Yksi kokeilukulttuurin haaste on sen vakiinnuttaminen. Kokeilemisen pitäisi kiinnittyä lähes kaikkeen organisaatioissa tapahtuvaan. Tämän takia kokeilujen pitäisi sisältää jatkuvaa, kokonaisvaltaista arviointia ja tulevaisuuden toimintaa koskevia johtopäätöksiä.

Lisää kommentteja

Syötä kommenttisi tähän.

Kokeileva Suomi -blogissa julkaistaan kokeiluihin ja kokeilukulttuuriin liittyviä kirjoituksia. Tekstit toimitetaan ja hyväksytään ennen julkaisua. Jos haluat ehdottaa omaa kirjoitustasi Kokeileva Suomi -blogiin, ota yhteyttä: kokeilut(at)vnk.fi.