Kokeileva Suomi -blogi

Ei korruptoida kokeilukulttuuria

Kalle Nieminen Julkaisupäivä 25.8.2016 13.54 Blogit

Kokeileva kehittäminen on keskusteluttanut suomalaisia kehittäjiä ja päätöksentekijöitä päivä päivältä enemmän viimeisten vuosien ajan. Viimeisimpänä askeleena kokeilut on institutionalisoitu osaksi päätöksentekoa ja politiikkaa Juha Sipilän strategisessa hallitusohjelmassa. Hallitusohjelma linjaa: ”Otetaan käyttöön kokeilukulttuuri.”

Kokeilukulttuurin käyttöönotto näyttääkin sujuvan varsin vauhdikkaasti. Strategisia kokeiluja on suunniteltu hallituskauden ajalle ainakin neljä, joista perustulokokeilun suunnittelu on hyvässä vauhdissa. Demos Helsingin ja Suomen ympäristökeskuksen raportti Näkökulmia kokeilurahoitukseen luovutettiin ministeri Vehviläiselle huhtikuussa, ja toukokuun lopussa tehtiin päätös alustan perustamisesta ja kahden miljoonan euron siemenrahasta. Käyttäytymisperustaiseen ohjaukseen tähtäävä Design for Government -raportti valmistui kesällä 2015. Ennen kaikkea monet toimijat ovat kunnostautuneet kokeilevan kehittämisen käyttöönotossa. Näistä esimerkkeinä vaikkapa Valon kokeilut kuntien kanssa, Helsingin kaupungin ja Forum Viriumin kokeilut Kalasataman kehittämisessä sekä Sitran resurssiviisaat kokeilut Jyväskylässä.

Itse olen ollut mukana VNK:n organisoimassa Kokeilukummit-verkostossa, jossa eri tahot ovat pohtineet kokeilemisen muotoja, niiden tukimekanismeja ja kokeilujen merkitystä yhteiskunnalliselle kehittämiselle. On ollut hienoa nähdä, miten kokeilemisen kulttuuri on tosiaankin juurtumassa suomalaiseen yhteiskuntaan. Uskallankin väittää, että voimme pian, ellemme jo nyt, kehua olevamme kokeilemalla kehittämisessä maailman edelläkävijöitä. Koko kokeilemisen tematiikka voidaan kuitenkin helposti korruptoida venyttämällä termiä liikaa ja laittamalla sen alle kaikki kehittäminen. Välttääksemme termin korruptoitumisen, on mielestäni hyvä tehdä erottelu politiikkaa ohjaavien käyttäytymisperustaista tietoa keräävien kokeilujen ja aktiivisen kokeilevan kansalaisyhteiskunnan, eli kokeilemisen, välille.

Kokeilut ja kokeileminen

Systemaattisia, tarkkoihin koeasetelmiin nojaavia kokeiluja kuvaavat hyvin strategiset kokeilut, jotka saattavat olla useiden vuosien mittaisia. Näillä kokeiluilla kerätään evidenssiä päätöksenteon tueksi ja validoidaan toimintamallien toimivuutta käytännössä. Perustulokokeilu on hyvä esimerkki tästä.

Kokeilemista tai kokeilukulttuuria taas kuvaa ”can do” -asenne. Erilaiset kokeilualustat ja -keskittymät tarjoavat yhteisöille, tekijöille ja pellepelottomille paikan toteuttaa kokeiluja. Kokeilualustoilla voidaan tukea rajattuun teemaan tai kokeiluympäristöön liittyviä kokeiluja, kuten Fiksu Kalasatama -hankkeessa. Toisaalta kokeilualusta voi tarjota rahoitusta lupaaville yhteiskuntaa kehittäville kokeiluille teemasta riippumatta. Tähän tähtää valmistelussa oleva ”kokeilun paikka”, joka yhdistää digitaalisen joukkorahoitusalustan tiedon keräämiseen ja yhteiskunnallisten ratkaisujen levittämiseen. Kansalaisyhteiskunnasta nousevia kokeiluideoita voidaan tukea poistamalla esteitä, tarjoamalla pienrahoitusta ja välittämällä tietoa kokeilemisen parhaista käytännöistä.

Epäonnistu ja opi

Olen usein jakanut kokeilun toteuttamisen kolmeen osaan: suunnitteluun, toteuttamiseen ja arviointiin. Kokeilua suunniteltaessa on ymmärrettävä, mitä ollaan kokeilemassa ja miksi. Tulee ymmärtää, mitä kokeilulla tarkoitetaan, sekä miten kustannustehokkaita kokeiluja rakennetaan. Itse kokeilun toteuttamisessa on tärkeää ottaa kokeiltavaan ideaan liittyvät sidosryhmät laajasti mukaan. Kokeilut ovat loistava tapa herättää keskustelua ja kiinnostusta.

Väitän, että ymmärrämme hyvin kokeilujen suunnittelun ja toteutuksen. Käymme kriittistä keskustelua erilaisten kokeilumetodien tarkoituksenmukaisuudesta ja pyrimme kustannustehokkaisiin, rajattuihin kokeiluihin.

Kokeilemisen ongelma kiteytyy kolmanteen kohtaan: mittaamiseen. Kokeilun epäonnistuminen on tulos, se kertoo meille, miksi idea ei toiminut. Kokeilu on epäonnistunut vain, jos se ei tuota meille haluttua tietoa. Olin taannoin tilaisuudessa, jossa opiskelijaryhmät olivat tehneet kokeiluja liittyen turvallisuuden parantamiseen yhteiskunnassa. Kokeilut olivat toinen toistaan paremmin toteutettuja. Kuitenkin usea ryhmä kertoi kokeilunsa epäonnistuneen surkeasti. Todellisuudessa epäonnistuneetkin kokeilut olisivat tuottaneet paljon tietoa, jos niiden tulokset olisi mitattu systemaattisesti.

Kokeilut ovat yksi kehittämisen tapa muiden tapojen rinnalle. Niiden tarkoitus ei ole syrjäyttää tutkimusta tai hankkeita. Erilaisten kokeilujen helppo ja nopea rahoittaminen on tärkeää, mutta emme saa unohtaa oikeaoppista kokeilemista. Yhtä tärkeää kuin rahoittaminen on auttaa kokeilijoita suunnittelemaan kokeilut, toteuttamaan ne kustannustehokkaasti ja mittaamaan kokeilujen opit.

Lisää kommentteja

Syötä kommenttisi tähän.

Kokeileva Suomi -blogissa julkaistaan kokeiluihin ja kokeilukulttuuriin liittyviä kirjoituksia. Tekstit toimitetaan ja hyväksytään ennen julkaisua. Jos haluat ehdottaa omaa kirjoitustasi Kokeileva Suomi -blogiin, ota yhteyttä: kokeilut(at)vnk.fi.