FI EN

Vaikuttavaa tiedettä -seminaari toi näkökulmia tutkimuksen ja päätöksenteon dialogiin

20.6.2018 10.26
Uutinen
Vaikuttavaa tiedettä -seminaari toi näkökulmia tutkimuksen ja päätöksenteon dialogiin

Mikä on tutkimuksen ja päätöksenteon suhde Suomessa ja maailmalla? Vuorovaikutuksessa on edistytty, mutta mitä vielä pitäisi tehdä. Muun muassa näitä kysymyksiä pohdittiin 12.6. järjestetyssä Vaikuttavaa tiedettä – parempia päätöksiä? -seminaarissa. Tilaisuuteen oli ilmoittautunut yli sata tutkijaa, virkamiestä ja muuta aiheesta kiinnostunutta.

Seminaari edelsi Suomalaisen lääkäriseura Duodecimin ja Juho Vainio -säätiön järjestämää ”Advancing behaviour change intervention research to promote public health” -symposiumia. Yksi symposiumin pääpuhujista, professori Kelly D. Brownell piti myös Vaikuttavaa tiedettä -seminaarin keynote-puheenvuoron. Siinä Brownell esitteli ”ratkaisujen hyvän kehän”, jossa tutkimusta edeltää oikeiden muutosagenttien löytäminen ja heidän kanssaan strategisten kysymysten muotoileminen. Tärkeä osa hyvän kehää on myös viestintä, jotta tulokset varmasti saavuttavat oikeat yleisöt. Muutosagentteja on monia ja tutkijoiden tulee tunnistaa niistä oikeat, jotta vaikutusta todella saadaan aikaan.

Saman tematiikan parissa jatkettiin myös paneelikeskustelussa, jossa pohdittiin tarkemmin aihetta Suomen kontekstissa. Paneeliin osallistuivat Brownellin lisäksi tilaisuuden avannut Opetushallituksen pääjohtaja Olli-Pekka Heinonen, professori Petri Ylikoski Helsingin yliopistosta, finanssineuvos Ulla Hämäläinen valtionvarainministeriöstä sekä asiantuntija Kirsi-Marja Lonkila Demos Helsingistä. Panelistit olivat melko yksimielisiä siinä, että tutkimuksen ja päätöksenteon suhteessa on Suomessa menty oikeaan suuntaan, mutta vielä on tehtävää jäljellä. Muun muassa uudet rahoitusinstrumentit ovat osaltaan kehittäneet suhdetta vuorovaikutteisemmaksi. Ongelmaksi nähtiin muun muassa se, ettei tutkimuksen vaikuttavuuden mittaamiselle ole olemassa tarpeeksi hyviä tapoja. Se sijaan kysymys tutkijoiden roolista poliittisessa keskustelussa jakoi panelisteja. Yhtäältä nähtiin, että tutkijat jäävät helposti liian passiivisiksi julkisessa keskustelussa, toisaalta painotettiin myös sitä, ettei tutkimustulosten pohjalta voi vetää liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Politiikkaa ei voi sulkea ulos päätöksenteosta.

Rinnakkaissessioissa käytännön esimerkkejä

Tilaisuuden lopuksi jakauduttiin kolmeen rinnakkaissessioon kuulemaan meneillään olevista tutkimushankkeista, joissa kerätty näyttöperusteista tietoa käytännön interventioiden avulla. Tarkemmat tiedot puheenvuoroista ja ppt-esityksistä löytyy täältä.

Health promotion -ryhmän esityksille oli yhteistä sen pohdinta, miten motivoidaan ihmisiä muuttamaan käytöstään terveyttä edistävään suuntaan ja millä keinoin tästä ja sen vaikuttavuudesta saadaan luotettavaa tutkimustietoa. Kaikissa kolmessa esityksessä keskusteltiin erityisesti terveyden edistämisen digitaalisista työkaluista ja sovelluksista terveyden edistämisen välineenä. Haasteeksi todettiin erityisesti se, että digi-sovelluksilla tavoitetaan jo muutenkin terveyden edistämisestä kiinnostuneet henkilöt ja vaikeinta on saavuttaa ja saada motivoitua sovelluksen käyttöön henkilöitä, joilla on todellisia terveysongelmia ja jotka interventioita eniten tarvitsisivat. Digiratkaisuilla ei myöskään voida korvata henkilökohtaista ohjausta ja terveysneuvontaa.

Laajempana yhteiskunnallisena kysymyksenä pohdittiin sitä, että terveyden edistäminen digikeinoin asettaa paljon huomiota ja vastuuta yksilötasolle. On kuitenkin tärkeää nähdä ihmiset osana yhteisö(j)ä ja tunnistaa myös mahdolliset vertaisryhmät ja niiden merkitys. Digiratkaisut ovat aina vain lisä terveyden edistämisen toimintavaihtoehtojen repertuaarissa ja vaikka tällä hetkellä niihin kohdistuu paljon tutkimushuomiota juuri käyttäytymiseen vaikuttamisen osana, ne eivät voi korvata toimivaa sosiaali- ja terveyspolitiikkaa. Erityisen paljon huomiota on syytä kohdistaa haavoittuvimpien ryhmien tavoittamiseen ja tarpeisiin.

Todettiin myös, että digitaalisten sovellusten kohdalla sen sijaan, että vertaillaan eri sovelluksia keskenään, olisi hyödyllisempää tunnistaa mikä tekee terveyden edistämisen sovelluksesta toimivan eli mitkä osat, toiminnot tai ominaisuudet sovelluksissa toimivat.

Hyvinvoinnin edistäminen ja hyvinvointipalvelut -session esitykset valottivat sitä, millaiset varhaiset interventiot voivat vaikuttaa ikäihmisten ja lapsiperheiden hyvinvointiin. Tutkijoiden roolina on ollut joko kehittää yhdessä palveluntarjoajien kanssa asiakkaiden tarpeita vastaava tai tutkimukseen perustuva interventio, tai valmentaa palveluntarjoajat intervention tuottajiksi. Kaikissa tutkimuksissa oli saatu esiin myönteisiä vaikutuksia kohderyhmiin, mikä oli edistänyt niiden laajempaa levittämistä.

Keskustelussa tutkijat korostivat uusien hyvinvointipalvelukonseptien arvioinnin tärkeyttä, mutta toisaalta koeasetelmien tieteellisten vaatimusten tietynlaista raskautta. Tutkijat korostivat hyvien suhteiden luomista mm. edistyksellisten palveluja integroivien maakuntien sote-toimijoiden kanssa. Tutkimuksellisesti on tärkeää käyttää määrällistä mittaustietoa, ja varsinkin levitysvaiheessa kerätä myös laadullista vaikutustietoa mm. haastatteluin. Näin saadaan tietoa myös siitä, miksi interventio toimi implementaatiovaiheessa jopa paremmin kuin kokeiluvaiheessa. ”Interventiotutkimus vaatii useamman vuoden aikajänteen, jotta interventiot saadaan toteutettua ja pitkän aikavälin vaikutuksia saadaan arvioitua”- tutkijat huomauttivat lopuksi viestinä tutkimusten rahoittajien suuntaan.

Koulutuksen kehittäminen -ryhmässä esiteltiin kolme tutkimushanketta, joissa annettiin aikuisille tai nuorille valmennusta liittyen työtaitoihin, liikkumiseen tai mielenhallintaan. Ne johdattivat pohtimaan, kuinka tärkeää on ymmärtää erilaisia interventioon liittyviä prosesseja sekä minkälaisiin ryhmiin interventioita kannattaa suunnata. Myös tässä ryhmässä mahdollisimmat pitkäkestoiset seurannat ja arvioinnit koettiin arvokkaina. Keskustelussa nousi esiin se, että virkamiesten olisi helpompi esitellä hyviä toimintamalleja eteenpäin, jos tutkimuksissa olisi mukana kustannushyötyarvioita. Kouluissa toteutetut hankkeet kirvoittivat myös visioimaan, mitä voisi seurata siitä, jos perusaineiden opetuksesta nipistettäisiin aikaa siihen, että nuorille opetettaisiin itsetuntemusta ja hyvinvointia lisääviä toimintamalleja. Tulevaisuuden keskusteluihin jäi pohdittavaksi, voisiko intervention suunnittelu ja alkusysäys olla eri käsissä kuin arviointi.


Vaikuttavaa tiedettä – parempia päätöksiä? –seminaarin järjestivät Kokeileva Suomi yhteistyössä valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan, Strategisen tutkimusneuvoston Terveys, hyvinvointi ja elämäntavat sekä Osaavat työntekijät, menestyvät työmarkkinat -ohjelmien, Suomalaisen lääkäriseura Duodecimin ja Juho Vainion säätiön kanssa.

kokeilut
tutkimus
tutkimustoiminta
tutkimustoiminta